perjantai 27. helmikuuta 2015

Projekti Onnela.

Viikko sitten yllätin itseni selailemassa tori.fitä ja etsimässä sitä unelmien asuntoa. Prinssi oli, muttei yhteistä linnaa. Ja olin tehnyt jo pitkään prosessoinut eroa omasta, rakkaasta sinkkutytön Lepolasta. Siihen se sitten tupsahti, 80 m2 ihana asunto puutalokorttelissa. Sekuntiakaan ajattelematta soitin numeroon ja tiedustelin kahta elintärkeää seikkaa.

1. Onko upeus vielä vapaana?

Ja vielä tärkeämpää...

2. Salliiko omistaja kissan.

Asunto halutulta alueelta oli vapaana ja kissakin kuulemma sai mielellään muuttaa mukana. Sitten esittelemään ideaa partamiehelle. Löytö oli niin mainio että sain varautuneen partamiehenkin vakuuttuneeksi ja tuumasta toimeen. Asunnon tarkistus, pohdinta, pyörittely, yhteisen kodin plussat ja miinukset, lisää pohdintaa ja päätös. Tää me halutaan.

Onneksi myös vuokraisäntä pariskunta tykästyi, sillä saimme neuvoteltua tarvittavaa muuttoaikaa ja asunto kuulemma oli meidän!

Siitähän se idea sitten lähti. Syntyivät projekti Onnela. Aloin kutsua huoneita lempinimillä kuten "Tapettihuone" ja "Beatles-lounge". Kokonainen kuukausi aikaa miettiä tulevaa sisustusta. Mitkä huonekalut tulevat mukaan ja keille hankitaan uusi koti. Ja mikä on uuden kodin värimaailma? Heti alusta alkaen oli selvää että koko asunto ei edesta samaa tyyliä, vaan tilat ovat omia kokonaisuuksiaan.

Suraavaksi huoneiden ideoinnin pohdintaa ja suunnittelua!

Ps. Pimeänä iltana tuijottelin uuden kodin ikkunoita. Täältä tullaan Onnela.