Keittiö on meidän kodin sydän. Niin se vaan on. Isoisoäidin vanha pirtinkalusto, sekalaisine tuolikavereineen antaa värin keittiöön. Tuolit on oman suvun, partamiehen suvun ja ystävien antamia. Muutama erivärinen, tietysti sävyyn sopiva, pitäisi vielä löytää!
Viimeisin hankinta keittiöön on Metsovaaran Aalto verhot. Tai oikeastaan kangasta, sillä Aaltoa löytyi vanhoja verhoja ja kangaspaloja ja niistä syntyi vaikka mitä! Nämä kankaat, jotka löysin, ovat vanhaa laatua, mutta tätä Aaltoa Vallila teki uustuotantona sarjan keväällä. Vanhan lappisatiinin laatu kestää todella äidiltä tyttärelle. Ja siitäkin eteenpäin. Ihanat kankaat löytyi retroharrastajien nettikirppikseltä ja onneksi läheltä, Orimattilasta.
Verho- ja kangaspaloja oli useita eri kokoisia ja osa niistä oli hiukan pinttyneen tahraisia. Kaikki tahrat eivät lähteneet pesussa, mutta niillekin palasille keksin käyttöä. Kerrankin raaskin leikellä kankaista verhot ja liinat mieleni mukaan.
Vihertävän, turkoosin ja liilan sävyjä keittiössämme.
Sain keittiöön kankaista upeat verhot ja pöydälle ihanan arkiliina, eli pienemmän neliön ristikkäin pöydän kanssa. Entäs ne pikkuisen haalistuneet ja pikku tahraiset jämät? Niistä saan vihdoin uudet patalaput! Jäljelle jääneistä paloista ompelin patalaput ja nyt niitä uskaltaa myös käyttää. Patalappuja käyttäessä ei tarvitse murehtia, että kangas menisi pilalle, kun ei se priimaa ole ollutkaan.
Pannulappujen ompelupuuhissa.
Valmiit patalaput odottavat käyttöä.
Mummini lempikukka, St. Paulia sopii keittiiön.
Viimeaikoina olen huomannut että minulla on uusi värituttavuus. Se on Liila. Uskon että suuri taulu, joka meillä on keittiössä, on liilan rakkauden alkulähde. Sen tumman liilat tulppaanit sointuvat niin täydellisesti turkoosin vihertäviin varsiin, ja se suorastaan kutsuu pieniä liiloja yksityiskohtia luokseen. Myös aallossa on liilaa, joten sen valinta uudeksi keittiön verhoksi oli siis yllättävän helppo.
Lisää liiloja yksityiskohtia on saapunut keittiöön, mutta niistä myöhemmin!
Kaarinna
