Pikku hiljaa...

Olemme asuneet nyt keltaisessa talossa lähes puolitoista vuotta. Viimeisenä hännänhuippuna sisustuksessa on tullut makuuhuone. Miksi?

Uskoisin että se on helpoin sulkea, pitää kiinni vierailta ja katseilta. Talon alkuperäinen tapetti aiheutti muuttaessa eniten harmaita hiuksia, tämäkin voi oll ase syy? Olen lapsuuden kodissani tottunut historiallisiin tapetteihin jotka sopivat "saleihin". Sellainenhan meidänkin makuuhuone on. Vanhanajan sali. Muuttaessamme teimme tietoisen päätöksen, että otamme suurimman huoneen makuuhuoneeksemme. Se sijaitsee rauhallisella pihan puolella, on kaunis näkymä pikkuhiljaa valmistuvaan puutarhaan ja romanttinen takka. Tila on helppo jakaa kahteen osaan, juuri takan ansiosta. En siis tarkoita mitään väliseiniä, vaan sisustuksellisia elementtejä. Tilaan mahtuu työpöydät kummallekin, joten jos toinen tarvitsee rauhaa ja keskittymistä, voi toinen huoletta katsella telkkua toisella puolen asuntoa. 

Tapetin värimaailma, vihertävän ja ruskean sävyt, eivät kuitenkaan olleet suosikkieni listalla ja pitkään hain kaikkea hyvin hillittyä vaaleaa ja valkeaa sen kaveriksi. Vasta tehtyäni harkitsemattoman ostoksen, verhot, jotka eivät ole muka olleet värimaailmaani, löysin sen täydellisen väriyhdistelmän makkariin. Metsovaaran Puketti- verhot istuivat kuin sattuman kaupalla tapettiin. Omaksi yllätykseksi retrokuosi ja historiallinen tapetti elävät nyt sopusovussa ja ovat saaneet palaset loksahtamaan kohdalle. Oma puoleni on selkeästi keltasävyinen ja partamiehen taas  sisältää myös pehmeitä sinisen sävyjä.

Yksi nurkkaus valmiina!

Tälle pitäisi löytää kaveri...

Vielä on paljon matkaa että makuuhuone on täysin valmis. Nyt kuitenkin suurimmat elementit ovat paikoillaan. Uusi vaatekaappi jakaa sopivasti tilaa takan kanssa, Puketti verhot, toivat värin huoneeseen ja ihanat pinnanojatuolit, jotka löysin kesällä Vääksystä ovat löytäneet paikkansa. Ainiin! Unohtamatta toista löytöä Vääksystä, upeaa villamattoa. 

Näihin sävyihin saa syksy tulla asumaan!

Kaarinna

Ps. Rakastuin Pukettiin niin, että ompelin itselleni ystävän häihin leningin siitä. Tästä lisää myöhemmin.

Lampun varjostin olohuoneeseen.

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja käytin hetken vapaapäivää askarrellen kauan haluamani Metsovaaran varjostinta. Seuraan ahkerasti Ruotsin Tradeeraa, jossa liikkuu enemmänkin Metsovaaran lamppuja, mutta hinnat näissä ovat aika huikeita. Hyväkuntoisen saattaa saada sadalla eurolla, mutta useimmin hinta nousee melkein pariin sataan. 

Kävin viimeviikolla ennen töitä pienellä kirpparikierroksella ja löysin 0,80 eurolla vanhan varjostinta. Näin tilaisuuteni tulleen ja nappasin sen matkaan. Näin edullisella varjostimella voisin harjoitella miten päällystys onnistuu. 

Sain ystävältäni kangastilkkuja, joissa oli ihanaa oranssia Metsovaaran Inkkaa, josta minulla on kaksi isoa tyynyä. Kankaan sävyt sopivat muutenkin olohuoneeseemme, joten päätin käyttää sitä pällystykseen. Kangas oli myös hiukan haalistunut, joten jos homma menee pieleen, suru ei olisi niin suuri.

Tuumasta toimeen! Purin varjostimen, innoissani unohdin ottaa kuvan siitä, mutta lopputulos lienee tärkein?  

Punasävyinen kynä ei erotu kankaasta kuin leikkuun ajan.

Karvainen apulaiseni.

Tästä se oli vaan pakko raaskia saksia...

Metallisen rungon harsin käsin siististi kiinni varjostimeen.

Sisältäkin näyttää siistiltä! Se on artesaanille tärkeää.

Hehkuvat värit käsin piilopistoin ommellussa saumassa.

Lampun jalkahan meiltä vielä puuttuu, joten hyvää kuvaa valmiista varjostimesta täytyy hetki odotella! Olen varma että piakkoin sopiva varjostimeton jalka odottaa minua jossain kirpparilla!

Kaarinna