Pikku hiljaa...

Olemme asuneet nyt keltaisessa talossa lähes puolitoista vuotta. Viimeisenä hännänhuippuna sisustuksessa on tullut makuuhuone. Miksi?

Uskoisin että se on helpoin sulkea, pitää kiinni vierailta ja katseilta. Talon alkuperäinen tapetti aiheutti muuttaessa eniten harmaita hiuksia, tämäkin voi oll ase syy? Olen lapsuuden kodissani tottunut historiallisiin tapetteihin jotka sopivat "saleihin". Sellainenhan meidänkin makuuhuone on. Vanhanajan sali. Muuttaessamme teimme tietoisen päätöksen, että otamme suurimman huoneen makuuhuoneeksemme. Se sijaitsee rauhallisella pihan puolella, on kaunis näkymä pikkuhiljaa valmistuvaan puutarhaan ja romanttinen takka. Tila on helppo jakaa kahteen osaan, juuri takan ansiosta. En siis tarkoita mitään väliseiniä, vaan sisustuksellisia elementtejä. Tilaan mahtuu työpöydät kummallekin, joten jos toinen tarvitsee rauhaa ja keskittymistä, voi toinen huoletta katsella telkkua toisella puolen asuntoa. 

Tapetin värimaailma, vihertävän ja ruskean sävyt, eivät kuitenkaan olleet suosikkieni listalla ja pitkään hain kaikkea hyvin hillittyä vaaleaa ja valkeaa sen kaveriksi. Vasta tehtyäni harkitsemattoman ostoksen, verhot, jotka eivät ole muka olleet värimaailmaani, löysin sen täydellisen väriyhdistelmän makkariin. Metsovaaran Puketti- verhot istuivat kuin sattuman kaupalla tapettiin. Omaksi yllätykseksi retrokuosi ja historiallinen tapetti elävät nyt sopusovussa ja ovat saaneet palaset loksahtamaan kohdalle. Oma puoleni on selkeästi keltasävyinen ja partamiehen taas  sisältää myös pehmeitä sinisen sävyjä.

Yksi nurkkaus valmiina!

Tälle pitäisi löytää kaveri...

Vielä on paljon matkaa että makuuhuone on täysin valmis. Nyt kuitenkin suurimmat elementit ovat paikoillaan. Uusi vaatekaappi jakaa sopivasti tilaa takan kanssa, Puketti verhot, toivat värin huoneeseen ja ihanat pinnanojatuolit, jotka löysin kesällä Vääksystä ovat löytäneet paikkansa. Ainiin! Unohtamatta toista löytöä Vääksystä, upeaa villamattoa. 

Näihin sävyihin saa syksy tulla asumaan!

Kaarinna

Ps. Rakastuin Pukettiin niin, että ompelin itselleni ystävän häihin leningin siitä. Tästä lisää myöhemmin.

Keltainen Aris.

Olen ollut viime aukoina muuttoa odotellessani ahkera nettikirppisten koluaja. Partamiehen ihanan Beatlesin "Yellow submarine" -julisteen innoittamana takka-aulasta on syntymässä retrohenkinen luku- ja kudontanurkkaus.

Retrolampuille kertyy hintaa, mikäli ne ovat hyväkuntoisia ja siltikin voi vielä joutua niihin sähköt uusimaan. Löysin kuitenkin yksinäisen, rähjäisen Arisuo Oy:n upean Aris valaisimen varjostimen, josta tulee loisto yksilö pienellä hoivalla ja rakkaudella! Hintaa varjostimelle tuli postikuluineen 18e, mutta uskon lopputuloksen olevan sen väärti!

Keltainen Aris-valaisimen varjostin

Ruoste on tehnyt tuhojaan...

Aris.

Kaupan mukana tuli alkuperäinen virtajohto ja lamppuosa, jotka olivat niin huonokuntoiset että heitin heti suosiolla roskiin. Minulla on tähän sopiva lamppuosa, josta varjostin on mennyt rikki, joten kunnostuksen jälkeen lamppu pääsee kattoon!

Tarkoitukseni on hioa kunnollaa ruosteosat pois, sekä alkuperäistä maalia, maalata varjostin pohjamaalilla, sekä lopuksi takaisin keltaiseksi. Etsin hiukan lämpimämpää sävyä lopulliseksi väriksi sillä, nämä 70-luvun keltaiset ovat usein hiukan liian vihertäviä makuuni. pidän enemmän lämpimän keltaisesta.

Tämä Aris sai uuden elämän ja jonkun roska todellakin voi olla toisen aarre!

Ps. Esittelen lopputuloksen kunhan olen saanut varjostimen huollettua esittelykuntoon ja omalle paikalleen!

Projekti Onnela.

Viikko sitten yllätin itseni selailemassa tori.fitä ja etsimässä sitä unelmien asuntoa. Prinssi oli, muttei yhteistä linnaa. Ja olin tehnyt jo pitkään prosessoinut eroa omasta, rakkaasta sinkkutytön Lepolasta. Siihen se sitten tupsahti, 80 m2 ihana asunto puutalokorttelissa. Sekuntiakaan ajattelematta soitin numeroon ja tiedustelin kahta elintärkeää seikkaa.

1. Onko upeus vielä vapaana?

Ja vielä tärkeämpää...

2. Salliiko omistaja kissan.

Asunto halutulta alueelta oli vapaana ja kissakin kuulemma sai mielellään muuttaa mukana. Sitten esittelemään ideaa partamiehelle. Löytö oli niin mainio että sain varautuneen partamiehenkin vakuuttuneeksi ja tuumasta toimeen. Asunnon tarkistus, pohdinta, pyörittely, yhteisen kodin plussat ja miinukset, lisää pohdintaa ja päätös. Tää me halutaan.

Onneksi myös vuokraisäntä pariskunta tykästyi, sillä saimme neuvoteltua tarvittavaa muuttoaikaa ja asunto kuulemma oli meidän!

Siitähän se idea sitten lähti. Syntyivät projekti Onnela. Aloin kutsua huoneita lempinimillä kuten "Tapettihuone" ja "Beatles-lounge". Kokonainen kuukausi aikaa miettiä tulevaa sisustusta. Mitkä huonekalut tulevat mukaan ja keille hankitaan uusi koti. Ja mikä on uuden kodin värimaailma? Heti alusta alkaen oli selvää että koko asunto ei edesta samaa tyyliä, vaan tilat ovat omia kokonaisuuksiaan.

Suraavaksi huoneiden ideoinnin pohdintaa ja suunnittelua!

Ps. Pimeänä iltana tuijottelin uuden kodin ikkunoita. Täältä tullaan Onnela.