Keltainen Aris.

Olen ollut viime aukoina muuttoa odotellessani ahkera nettikirppisten koluaja. Partamiehen ihanan Beatlesin "Yellow submarine" -julisteen innoittamana takka-aulasta on syntymässä retrohenkinen luku- ja kudontanurkkaus.

Retrolampuille kertyy hintaa, mikäli ne ovat hyväkuntoisia ja siltikin voi vielä joutua niihin sähköt uusimaan. Löysin kuitenkin yksinäisen, rähjäisen Arisuo Oy:n upean Aris valaisimen varjostimen, josta tulee loisto yksilö pienellä hoivalla ja rakkaudella! Hintaa varjostimelle tuli postikuluineen 18e, mutta uskon lopputuloksen olevan sen väärti!

Keltainen Aris-valaisimen varjostin

Ruoste on tehnyt tuhojaan...

Aris.

Kaupan mukana tuli alkuperäinen virtajohto ja lamppuosa, jotka olivat niin huonokuntoiset että heitin heti suosiolla roskiin. Minulla on tähän sopiva lamppuosa, josta varjostin on mennyt rikki, joten kunnostuksen jälkeen lamppu pääsee kattoon!

Tarkoitukseni on hioa kunnollaa ruosteosat pois, sekä alkuperäistä maalia, maalata varjostin pohjamaalilla, sekä lopuksi takaisin keltaiseksi. Etsin hiukan lämpimämpää sävyä lopulliseksi väriksi sillä, nämä 70-luvun keltaiset ovat usein hiukan liian vihertäviä makuuni. pidän enemmän lämpimän keltaisesta.

Tämä Aris sai uuden elämän ja jonkun roska todellakin voi olla toisen aarre!

Ps. Esittelen lopputuloksen kunhan olen saanut varjostimen huollettua esittelykuntoon ja omalle paikalleen!

Projekti Onnela.

Viikko sitten yllätin itseni selailemassa tori.fitä ja etsimässä sitä unelmien asuntoa. Prinssi oli, muttei yhteistä linnaa. Ja olin tehnyt jo pitkään prosessoinut eroa omasta, rakkaasta sinkkutytön Lepolasta. Siihen se sitten tupsahti, 80 m2 ihana asunto puutalokorttelissa. Sekuntiakaan ajattelematta soitin numeroon ja tiedustelin kahta elintärkeää seikkaa.

1. Onko upeus vielä vapaana?

Ja vielä tärkeämpää...

2. Salliiko omistaja kissan.

Asunto halutulta alueelta oli vapaana ja kissakin kuulemma sai mielellään muuttaa mukana. Sitten esittelemään ideaa partamiehelle. Löytö oli niin mainio että sain varautuneen partamiehenkin vakuuttuneeksi ja tuumasta toimeen. Asunnon tarkistus, pohdinta, pyörittely, yhteisen kodin plussat ja miinukset, lisää pohdintaa ja päätös. Tää me halutaan.

Onneksi myös vuokraisäntä pariskunta tykästyi, sillä saimme neuvoteltua tarvittavaa muuttoaikaa ja asunto kuulemma oli meidän!

Siitähän se idea sitten lähti. Syntyivät projekti Onnela. Aloin kutsua huoneita lempinimillä kuten "Tapettihuone" ja "Beatles-lounge". Kokonainen kuukausi aikaa miettiä tulevaa sisustusta. Mitkä huonekalut tulevat mukaan ja keille hankitaan uusi koti. Ja mikä on uuden kodin värimaailma? Heti alusta alkaen oli selvää että koko asunto ei edesta samaa tyyliä, vaan tilat ovat omia kokonaisuuksiaan.

Suraavaksi huoneiden ideoinnin pohdintaa ja suunnittelua!

Ps. Pimeänä iltana tuijottelin uuden kodin ikkunoita. Täältä tullaan Onnela.