Kesä on täällä!

Taas on vierähtänyt tovi edellisestä kirjoituksesta. Täytyy myöntää että puutarhan kevätkiireet ja opintojen päättäminen ovat imaisseet täysin mukaan! Mutta. Viimeisen kahden viikon aikana olen päässyt osallistumaan osana opintojeni valinnaisina Muotoiluinstituutissa järjestetylle digitaalisen valokuvauksen kurssille. Kurssin aikana kuvaamisesta tuli opittua niiiiiiiiin paljon uutta ja onneksi jotain tuotoksia pääsen esittelemään täällä. 

Tässä pieni makustelu Arabian kauneimmista turkooseista kesäkattauksen astioista!

Arabiat jatkumona. Näillä kelpaa kattaa kesäpöydän!

Turkoosien sävyjen harmoniaa...

Hätä keinot keksii!

Aurinkoa kaikille!

Hanna

Sinivuokko.

Rakastan pöytäliinoja! Ne ovat vähän niinkuin kengät naiselle, niitä ei ikinä voi oll alla liikaa! Isot pöytäliinat ovat kuitenkinarkikäytössä hieman vaivalloisia. Siksi tykkään usein käyttää pientä pöydän päälle ristikkäin laitettavaa pienempää liinaa arkisin. Niitä on onneksi kertynyt myös varastoon ja juuri nyt käytössä ihana uusi Aalto. 

Tämän hetken juhlavampi suosikki on kuitenkin Metsovaaran sinivuokko, jonka löysin kesällä upeassa erikoisessa liilassa värissä. Sinivuokkoa on valmistattu aikanaan kolmea väriä: sininen, punainen ja keltainen. Tätä liilaa ei edes ole alkuperäisessä kangasfiilerissä, jossa saatavat värit on näkyvillä. Mikään haalistunut yksilö ei ole kyseessä, vaan kenties joku värikokeilu. Erikoiset aarteet on aina niitä ihanimpia!

Ihana liilasävyinen Metsovaaran Sinivuokko

Sinivuokon mallitilkut kuvakaappauksena Traderasta.

Lähde: www.tradera.com, tuote poistunut myynnistä.

Löysin Ruotsin Traderasta myynnissä vanha Metsovaaran sinivuokko fiilerin. Onni ei suosinut minua huudossa, mutta siinä oli itsellekin tutut kolme väriä Sinivuokosta - sininen, punainen ja keltainen. Minulla on itselläni vain tuota punaista, joten vielä alkuperäinen sininen ja keltainen puuttuvat. Fiileristä puuttuva liila väri vahvistaa epäilykseni että kyseessä on jokin värikokeilu tai värivirhe. Ihana värivirhe!

Metsovaaran punainen versio Sinivuokosta - meidän pesueen joululiina

Sinivuokon löytymisen jälkeen liila väri teki vahvemmin tuloaan mieleeni. Vaihdoin keittiiön viimeisessä postauksessa esitellyt Aallot ja sitten tulivat liilat Rosti Mepalit. Lapsuuteni rakkain astia mummilassa oli Tanskalaisen Rosti Mepalin liila syvä, mutta pikkuinen kulho, josta aina sai syödä jätskiä! Tätä kulhoa olen metsästänyt, mutta vielä ei ole lykästänyt. Sen sijaan eteeni on sattunut saman sarjan lautaset ja Tukholman reissulta kauha ja lasta, aivan priimakuntoisena. 

Yksi "salainen! keräilykohteeni jo aika nuoresta on ollut myös liilaa väriä edustavat Quality Street peltipurkit. Taidan esitellä niitä seuraavan kerran, sillä viimeaikoina olen tehnyt herkullisia löytöjä Quality Street kokoelmaani. Ja näin joulun lähestyessä ne on hyvä täyttää taas suklailla!

Kaarinna

Keittiön uusi aalto.

Keittiö on meidän kodin sydän. Niin se vaan on. Isoisoäidin vanha pirtinkalusto, sekalaisine tuolikavereineen antaa värin keittiöön. Tuolit on oman suvun, partamiehen suvun ja ystävien antamia. Muutama erivärinen, tietysti sävyyn sopiva, pitäisi vielä löytää!

Viimeisin hankinta keittiöön on Metsovaaran Aalto verhot. Tai oikeastaan kangasta, sillä Aaltoa löytyi vanhoja verhoja ja kangaspaloja ja niistä syntyi vaikka mitä! Nämä kankaat, jotka löysin, ovat vanhaa laatua, mutta tätä Aaltoa Vallila teki uustuotantona sarjan keväällä. Vanhan lappisatiinin laatu kestää todella äidiltä tyttärelle. Ja siitäkin eteenpäin. Ihanat kankaat löytyi retroharrastajien nettikirppikseltä ja onneksi läheltä, Orimattilasta.

Verho- ja kangaspaloja oli useita eri kokoisia ja osa niistä oli hiukan pinttyneen tahraisia. Kaikki tahrat eivät lähteneet pesussa, mutta niillekin palasille keksin käyttöä. Kerrankin raaskin leikellä kankaista verhot ja liinat mieleni mukaan.

Vihertävän, turkoosin ja liilan sävyjä keittiössämme. 

Sain keittiöön kankaista upeat verhot ja pöydälle ihanan arkiliina, eli pienemmän neliön ristikkäin pöydän kanssa. Entäs ne pikkuisen haalistuneet ja pikku tahraiset jämät? Niistä saan vihdoin uudet patalaput! Jäljelle jääneistä paloista ompelin patalaput ja nyt niitä uskaltaa myös käyttää. Patalappuja käyttäessä ei tarvitse murehtia, että kangas menisi pilalle, kun ei se priimaa ole ollutkaan.

Pannulappujen ompelupuuhissa.

Valmiit patalaput odottavat käyttöä.

Mummini lempikukka, St. Paulia sopii keittiiön. 

Viimeaikoina olen huomannut että minulla on uusi värituttavuus. Se on Liila. Uskon että suuri taulu, joka meillä on keittiössä, on liilan rakkauden alkulähde. Sen tumman liilat tulppaanit sointuvat niin täydellisesti turkoosin vihertäviin varsiin, ja se suorastaan kutsuu pieniä liiloja yksityiskohtia luokseen. Myös aallossa on liilaa, joten sen valinta uudeksi keittiön verhoksi oli siis yllättävän helppo.

Lisää liiloja yksityiskohtia on saapunut keittiöön, mutta niistä myöhemmin!

Kaarinna

Tässä kodissa asuu värit!

Parisen viikkoa sitten toimittaja ystäväni kyseli että saisiko antaa yhteystietoni kollegalleen. Työn puolesta höpöttelyyn tottuneena sanoin, että no juu ihmeessä, mitäs ne musta haluaa ? Ystävä vastasi että etsinnässä on pikkuisen hullu ja hurahtanut keräilijä. Naurahdin että kuulostaa kyllä nyt ihan multa! 

Olen lapsesta asti rakastanut värejä ja elänyt lapsuuteni suomalaisen designin ympäröimänä. Kummankin vanhempani suvun juuret ovat suomalaisessa vaatetusteollisuudessa, niin ei ole yllätys että, veri vahvisti uravalintani tekstiilialalla. Kankaiden hypistely kuuluu työhön, joten kankaista helposti tuli se itselle rakkain keräilykohde. Lappisatiinin lujuus ja kestävyys yhdistteynä Marjatta Metsovaaran upeisiin väreihin ja kuoseihin, sinetöi liiton.  

Mistä se kaikki sitten alkoi? On yksi ylitse muiden. Vihreä Metsovaaran kukka. Isoäiden saunatuvan sohvakalusto oli päällystetty Kukka- markiisilla. Se oli lempipaikkani lapsena. Sohvakaluston tyynyt on edelleen isän vintillä tallessa, mutta kalusto on jo historiaa. Sen sijaan Metsovaaran kankaat ovat meidän kodin värikäs sydän. Heti Mauski-kissan jälkeen. Tällä hetkellä vihreää kukkaa, on kokoelmassa vain pienet tyynyt, joten isompaa verhoa tai liinaa odottelen löytyväksi. Jonain päivänä, siitä olen varma!

Tänään kun Etelä-Suomen sanomien juttu julkaistiin, tuli ihania viestejä ystäviltä ja sukulaisilta. Kiitos niistä kaikista! Nyt saan rehellisesti olla se hiukan hullu ja hurahtanut keräilijä. Yksi yllätys vielä odotti, sillä kotiin oli ilmestynyt ylläri jutun tekijältä Saaralta. Ihka oma Iloista emalia-  kirja! Tämä on ollut kirjastosta joskus lainassa, kun en ole raaskinut ostaa. Nyt se on kotona ja tarvittaessa aina käsillä. Nyt taitaa olla iltakahvin ja lauantai murhan aika!

Kaarinna

Ps. Meillä ei joka lauantai murhata ohikulkijoita, mutta brittiläinen rikos kuuluu lauantaihin meillä vahvemmin kuin perinteinen suomalainen lauantai sauna! Mauski on muuten saanut nimensä Midsomer Murders sarjan innoittamana. Killmouseky.<3 p="">

Pikku hiljaa...

Olemme asuneet nyt keltaisessa talossa lähes puolitoista vuotta. Viimeisenä hännänhuippuna sisustuksessa on tullut makuuhuone. Miksi?

Uskoisin että se on helpoin sulkea, pitää kiinni vierailta ja katseilta. Talon alkuperäinen tapetti aiheutti muuttaessa eniten harmaita hiuksia, tämäkin voi oll ase syy? Olen lapsuuden kodissani tottunut historiallisiin tapetteihin jotka sopivat "saleihin". Sellainenhan meidänkin makuuhuone on. Vanhanajan sali. Muuttaessamme teimme tietoisen päätöksen, että otamme suurimman huoneen makuuhuoneeksemme. Se sijaitsee rauhallisella pihan puolella, on kaunis näkymä pikkuhiljaa valmistuvaan puutarhaan ja romanttinen takka. Tila on helppo jakaa kahteen osaan, juuri takan ansiosta. En siis tarkoita mitään väliseiniä, vaan sisustuksellisia elementtejä. Tilaan mahtuu työpöydät kummallekin, joten jos toinen tarvitsee rauhaa ja keskittymistä, voi toinen huoletta katsella telkkua toisella puolen asuntoa. 

Tapetin värimaailma, vihertävän ja ruskean sävyt, eivät kuitenkaan olleet suosikkieni listalla ja pitkään hain kaikkea hyvin hillittyä vaaleaa ja valkeaa sen kaveriksi. Vasta tehtyäni harkitsemattoman ostoksen, verhot, jotka eivät ole muka olleet värimaailmaani, löysin sen täydellisen väriyhdistelmän makkariin. Metsovaaran Puketti- verhot istuivat kuin sattuman kaupalla tapettiin. Omaksi yllätykseksi retrokuosi ja historiallinen tapetti elävät nyt sopusovussa ja ovat saaneet palaset loksahtamaan kohdalle. Oma puoleni on selkeästi keltasävyinen ja partamiehen taas  sisältää myös pehmeitä sinisen sävyjä.

Yksi nurkkaus valmiina!

Tälle pitäisi löytää kaveri...

Vielä on paljon matkaa että makuuhuone on täysin valmis. Nyt kuitenkin suurimmat elementit ovat paikoillaan. Uusi vaatekaappi jakaa sopivasti tilaa takan kanssa, Puketti verhot, toivat värin huoneeseen ja ihanat pinnanojatuolit, jotka löysin kesällä Vääksystä ovat löytäneet paikkansa. Ainiin! Unohtamatta toista löytöä Vääksystä, upeaa villamattoa. 

Näihin sävyihin saa syksy tulla asumaan!

Kaarinna

Ps. Rakastuin Pukettiin niin, että ompelin itselleni ystävän häihin leningin siitä. Tästä lisää myöhemmin.

Lampun varjostin olohuoneeseen.

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja käytin hetken vapaapäivää askarrellen kauan haluamani Metsovaaran varjostinta. Seuraan ahkerasti Ruotsin Tradeeraa, jossa liikkuu enemmänkin Metsovaaran lamppuja, mutta hinnat näissä ovat aika huikeita. Hyväkuntoisen saattaa saada sadalla eurolla, mutta useimmin hinta nousee melkein pariin sataan. 

Kävin viimeviikolla ennen töitä pienellä kirpparikierroksella ja löysin 0,80 eurolla vanhan varjostinta. Näin tilaisuuteni tulleen ja nappasin sen matkaan. Näin edullisella varjostimella voisin harjoitella miten päällystys onnistuu. 

Sain ystävältäni kangastilkkuja, joissa oli ihanaa oranssia Metsovaaran Inkkaa, josta minulla on kaksi isoa tyynyä. Kankaan sävyt sopivat muutenkin olohuoneeseemme, joten päätin käyttää sitä pällystykseen. Kangas oli myös hiukan haalistunut, joten jos homma menee pieleen, suru ei olisi niin suuri.

Tuumasta toimeen! Purin varjostimen, innoissani unohdin ottaa kuvan siitä, mutta lopputulos lienee tärkein?  

Punasävyinen kynä ei erotu kankaasta kuin leikkuun ajan.

Karvainen apulaiseni.

Tästä se oli vaan pakko raaskia saksia...

Metallisen rungon harsin käsin siististi kiinni varjostimeen.

Sisältäkin näyttää siistiltä! Se on artesaanille tärkeää.

Hehkuvat värit käsin piilopistoin ommellussa saumassa.

Lampun jalkahan meiltä vielä puuttuu, joten hyvää kuvaa valmiista varjostimesta täytyy hetki odotella! Olen varma että piakkoin sopiva varjostimeton jalka odottaa minua jossain kirpparilla!

Kaarinna