Keväisiä kirppislöytöjä.

Vietin syntymäpäivän ja rankan työputken kunniaksi maanantaista vapaapäivää. Päätettiin tehdä pieni päiväkävely kirppikselle ja se jos mikä oli tälläkertaa hyvä suunnitelma. Tein niin ihania ja hyviä löytöjä että tännehän ne pitää jakaa!

Meksiko, Ahmet ja Viola. 

Olen jo aikaisemmassa postauksessa kertonut rakkaudestani Marjatta Metsovaaran kankaisiin. Nyt löysin upean ison, noin kaksimetrisen palan vihreäsävyistä Meksikoa. Pientä haalistumaa ihan kankaan reunoissa, mutta muuten täysin upeakuntoinen yksilö. Hyvä lisä kokoelmaani, mutta tämä ei pääse osaksi tulevaa tyynymerta, näin pitkä pala pitää säilyttää kokonaisena. Kokonaisena saattaisi sopia jopa verhoksi olohuoneeseemme. Katsotaan mitä muutoksia kevät olohuoneeseen tuo! 

(Olin niin innoissani että kangaskin jäi silittämättä kuvaan...)

Metsovaaran "Meksikon" pintaa.

Upean verhon lisäksi kirpparilta löytyi etsinnässä olevia pullalautasia. Kaappiin on kerääntynyt aika kokoelma Arabian puhalluskuviokuppeja ja näihin kuppeihin ei juuri ole tehty pullalautasia. Nyt kuitenkin löysin täydellisiä Ahmet-sarjan lautasia kolme, sekä kolme Viola lautasta, jotka sopivat Marjatta-lautasteni kaveriksi. Marjatta lautasista yksi rikkoutui, joten nyt hyvällä omallatunnolla eri osista miksattu kattaus on sallittu!  

Arabian "Ahmet". 

Ahmetin koristekuvio läheltä.

Arabian Ahmet on oma kokonainen sarjansa 60-luvulta. Lautasten muoto on sama kuin Myrtin ja Aprikoosin, hiukan Atria sarjaa kulmikkaampi reunamuoto. 

Viola-sarja on itselle uusi tuttavuus. Lautasen muoto on sama kuin Marjaran, joita itselläni on aprikoosin-roosan sävyisinä. Violassa herkät liilat orvokit reunustaa lautasta. 

Violan pohjaleima.

Violat puhalluskuviokuppien kanssa. 

Keväinen kattaus.

Näistä löydöistä kelpaa herkutella partamiehen leipomaa syntymäpäivälakkua hymyssä suin! 

Kaarinna

Vietnamilaisia kesärullia ja karpaloita.

Lauantaina istuttiin iltaa sisarusten ja parhaan ystäväni kesken ja nautiskeltiin herkkuja. Kevyitä herkkuja, kun ollaan menossa kohti kesää! Uusi suosikkini on vietnamilaiset kesärullat, joiden raikas tuore täyte tekee niistä lähes terveysherkkua! Lempparini on kuitenkin kastikkeisiin dippailu, joten tässä vaiheessa tämä keveys hiukan kärsii. Meillä oli täytteenä graavilohta, paistettua kanaa, katkarapuja, paistettuja kanttarelleja, avokadoa, kurkkua, porkkanaa, salaattisekoitusta, shisoa, vesikrassia, cashewpähkinöitä ja kimchiä. Nämä herkut käärittiin riisipaperiin ja dippailtiin kastikkeisiin. Kastikkeina meillä oli kalakastiketta chilillä, hoisinkastiketta, perinteistä sweet chiliä sekä itsetehtyä maapähkinäkastiketta. Tämä ruoka on aivan mahtava yhteiseen illanviettoon, sillä jokainen saa täyttää rullat mielensä mukaan!

Testattiin myös jälkiruuaksi palkintoja niittänyt suomalainen Napue ja voitokas siitä valmistettu drinkki. Oli siis hyvä syy laittaa pöytä koreaksi!

Vanhat ja uudet kipot ja kupit sulassa sovussa.

Pikkukupit ovat täydellisiä dippikuppeja vietnamilaisten kesärullien kanssa!

Illan kohokohta. Karpalot ja Napue.

Ultimathule sopi täydellisesti tämän juoman lasiksi. 

Marjatta Metsovaara

Lapsuudesta lähtien ympärilläni on ollut Marjatta Metsovaaran suunnittelmia tekstiilejä. Isovanhempieni upeaa 60-luvun arkkitehtuuria edustavan talon saunahuoneessa oli Metsovaaran Kukka- kuosilla verhoiltu sohvakalusto hyllyineen kaikkineen. Myös pöytäliinoja puuvillasatiinisena ja damastisena kaytettiin ahkerasti. 

Hankin ensimmäiset omat Metsovaarat nuorena lukiolaisena läheiseltä kirppikseltä ensimmäiseen omaan asuntooni. Yhden pitkän palan olen typeryyksissäni leikellyt miksilie tunikaksi, joka jäi ompelussa puolitiehen. Myöhemmin olen korjannut virheitäni, ja hyödyntänyt kankaasta pienimmätkin leikkuulipareet. Onneksi osa ensimmäisistä kankaistani on kuitenkin säilyneet koskemattomana...

Liilasävyinen "Ruusu" pöytäliina saa upean kontrastin keltaisesta!

Opiskelujen jälkeen olen alkanut kiinnostumaan vielä enemmän kankaiden värikylläisyydestä, muotokielestä, väriharmoniasta ja erityisesti laadusta. Napakalle puuvillasatinille painetut upeat sävyt kestävät muuttumattomana pesusta toiseen. Samaa ei voi sanoa nykyisistä sisustus tai vaatetuskankaista. 

Kokoelmani ei vielä ole laisinkaan laaja, mutta itselleni rakas. Vielä puuttuu kuoseja, joita haluaisin sekä erityisesti värivariaatioita kuoseista!

Marjatta Metsovaaran "Kulmat" keltasävyisenä, matkalla istuinpehmukkeeksi.

Lähikuvaa keltaisesta "Ruusu"  verhosta.

"Ruusu", "Igor" ja " Kaisla" siivossa pinossa.

Sarvis 501.

Yksi retroinen keräilykohteeni on suomalaisen Sarviksen tarjottimet. Nämä menneiden aikojen ihanuudet ovat meillä myös arkikäytössä, mutta kätevimpiä ne on juhlissa herkkujen esillelaittoon!

Sarvis on ensimmäinen suomalainen muovituotteita valmistanut yritys Tampereelta. Meille kaikille ovat varmasti tuttuja Sarviksen mukit, monessa kahdeksankymmenluvun koulussa käytetyt, säilytyskulhot, kulhot, lautaset ja vaikk amitkä keittiön tarvikkeet. Useimmat Sarviksen tuotteet ovat nimetty numerokoodein. Minulle niistä rakkain on tarjotin - 501. 

Ostin ensimmäiset 501 - tarjottimeni Lahden Patinasta, joka on paikallinen kierrätyskeskus. Oransseja upeauksia taisi olla kuusi kappaletta ja hintaa huikeat 0,50€ vuosituhannen alussa. Siitähän se idea sitten lähti. Tarjotin mallia on valmistettu useita värejä ja kokoelmaani niistä on päätynyt seuraavat:

Oranssi

Keltainen

 Musta

Vaaleansininen

Mintun vihreä, tästä tumma ja vaalea versio

Tarjotin on kätevän kokeinen, esimerkiksi täytekakun tai piirakan aluseksi, eikä mitään kakkupapereita tarvita, kun ovat niin herkullisia itsessään! 

Muutaman viikon päästä kokoelmani kasvaa muutamalla sävyllä, joten silloin aika uuden keväisen värikylläisen postauksen! Ehkä kakkujen kera!

Lähikuvassa pohjan logoteksti -Sarvis 501

Teekutsut.

Muutto Onnelaan sai minut palaamaan ajassa taaksepäin, aikaan jolloin olin vielä tyttönen ja vasta aloittanut matkani siksi ihmiseksi joka olen. Mukanani elämän mutkissa on kulkenut asioita ja esineitä, joista en vieläkään luovu, vaan tiedän niiden kuuluvan mukaani, minne matkaankaan! 

Tärkeimmät näistä eivät ole tavaroita, vaan asioita, jotka tekevät minusta minut. Osa tavaroista kuitenkin heijastaa näitä asioita ja piirteitä. Ne voivat olla värikkäitä, vanhoja, elämää nähneitä, mutta silti rakkaita ja hyödyllisiä.

Lukiolaisena pelastin koulun remontin aikana roskalavalle joutumasta monia matkassani kulkeneita esineitä. Niistä rakkaimpia ovat Arabian vanhat kupit 50-60-luvuilta. Pelastetuista, kolhuisista kupeista alkoi keräilijän taipaleeni. Myönnän vieläkin "pelastavani" kuppeja kaappiini.

Keräilen mielelläni esineitä, jotka voivat olla osa arkea ja miksi ei juhlaakin! Kuppini ovat tehty käytettäväksi. Ei näytettäväksi! 

Nykyään katan pöydän koreaksi, kun vieraita saapuu. Tai joskus ihan vaan meille partamiehen kanssa kahdestaan. Arjen pienet ilot ja kauneus.

Kupit Arabian Salla sarjaa. Pullalautaset Rörstrandin. 

Syksyiset teekutsut odottavat vieraita saapuvaksi! 

Kaarinna

Korvakorupaja.

Kätevänä Emäntänä halusin antaa käytöstä poistuneille kenkänahkanäytteille uuden elämän. Upeista värikkäistä ja pinnoitetuista nahkoista tein Kaupungin äänet-festivaalin Designpihaan tämmöisiä korvakoruja. Runsauden pula väreissä kun pitäisi valkata suosikit! 

Aina on tärkeää muistaa visuaalinen kokonaisuus ja paljon somistusta työtä tekevänä, kehittelin koruille vielä näyttävän esillepanon! 

Mitäs tykkäätte kokonaisuudesta? 

Keltainen Aris.

Olen ollut viime aukoina muuttoa odotellessani ahkera nettikirppisten koluaja. Partamiehen ihanan Beatlesin "Yellow submarine" -julisteen innoittamana takka-aulasta on syntymässä retrohenkinen luku- ja kudontanurkkaus.

Retrolampuille kertyy hintaa, mikäli ne ovat hyväkuntoisia ja siltikin voi vielä joutua niihin sähköt uusimaan. Löysin kuitenkin yksinäisen, rähjäisen Arisuo Oy:n upean Aris valaisimen varjostimen, josta tulee loisto yksilö pienellä hoivalla ja rakkaudella! Hintaa varjostimelle tuli postikuluineen 18e, mutta uskon lopputuloksen olevan sen väärti!

Keltainen Aris-valaisimen varjostin

Ruoste on tehnyt tuhojaan...

Aris.

Kaupan mukana tuli alkuperäinen virtajohto ja lamppuosa, jotka olivat niin huonokuntoiset että heitin heti suosiolla roskiin. Minulla on tähän sopiva lamppuosa, josta varjostin on mennyt rikki, joten kunnostuksen jälkeen lamppu pääsee kattoon!

Tarkoitukseni on hioa kunnollaa ruosteosat pois, sekä alkuperäistä maalia, maalata varjostin pohjamaalilla, sekä lopuksi takaisin keltaiseksi. Etsin hiukan lämpimämpää sävyä lopulliseksi väriksi sillä, nämä 70-luvun keltaiset ovat usein hiukan liian vihertäviä makuuni. pidän enemmän lämpimän keltaisesta.

Tämä Aris sai uuden elämän ja jonkun roska todellakin voi olla toisen aarre!

Ps. Esittelen lopputuloksen kunhan olen saanut varjostimen huollettua esittelykuntoon ja omalle paikalleen!

Projekti Onnela.

Viikko sitten yllätin itseni selailemassa tori.fitä ja etsimässä sitä unelmien asuntoa. Prinssi oli, muttei yhteistä linnaa. Ja olin tehnyt jo pitkään prosessoinut eroa omasta, rakkaasta sinkkutytön Lepolasta. Siihen se sitten tupsahti, 80 m2 ihana asunto puutalokorttelissa. Sekuntiakaan ajattelematta soitin numeroon ja tiedustelin kahta elintärkeää seikkaa.

1. Onko upeus vielä vapaana?

Ja vielä tärkeämpää...

2. Salliiko omistaja kissan.

Asunto halutulta alueelta oli vapaana ja kissakin kuulemma sai mielellään muuttaa mukana. Sitten esittelemään ideaa partamiehelle. Löytö oli niin mainio että sain varautuneen partamiehenkin vakuuttuneeksi ja tuumasta toimeen. Asunnon tarkistus, pohdinta, pyörittely, yhteisen kodin plussat ja miinukset, lisää pohdintaa ja päätös. Tää me halutaan.

Onneksi myös vuokraisäntä pariskunta tykästyi, sillä saimme neuvoteltua tarvittavaa muuttoaikaa ja asunto kuulemma oli meidän!

Siitähän se idea sitten lähti. Syntyivät projekti Onnela. Aloin kutsua huoneita lempinimillä kuten "Tapettihuone" ja "Beatles-lounge". Kokonainen kuukausi aikaa miettiä tulevaa sisustusta. Mitkä huonekalut tulevat mukaan ja keille hankitaan uusi koti. Ja mikä on uuden kodin värimaailma? Heti alusta alkaen oli selvää että koko asunto ei edesta samaa tyyliä, vaan tilat ovat omia kokonaisuuksiaan.

Suraavaksi huoneiden ideoinnin pohdintaa ja suunnittelua!

Ps. Pimeänä iltana tuijottelin uuden kodin ikkunoita. Täältä tullaan Onnela.