Keittiön uusi aalto.

Keittiö on meidän kodin sydän. Niin se vaan on. Isoisoäidin vanha pirtinkalusto, sekalaisine tuolikavereineen antaa värin keittiöön. Tuolit on oman suvun, partamiehen suvun ja ystävien antamia. Muutama erivärinen, tietysti sävyyn sopiva, pitäisi vielä löytää!

Viimeisin hankinta keittiöön on Metsovaaran Aalto verhot. Tai oikeastaan kangasta, sillä Aaltoa löytyi vanhoja verhoja ja kangaspaloja ja niistä syntyi vaikka mitä! Nämä kankaat, jotka löysin, ovat vanhaa laatua, mutta tätä Aaltoa Vallila teki uustuotantona sarjan keväällä. Vanhan lappisatiinin laatu kestää todella äidiltä tyttärelle. Ja siitäkin eteenpäin. Ihanat kankaat löytyi retroharrastajien nettikirppikseltä ja onneksi läheltä, Orimattilasta.

Verho- ja kangaspaloja oli useita eri kokoisia ja osa niistä oli hiukan pinttyneen tahraisia. Kaikki tahrat eivät lähteneet pesussa, mutta niillekin palasille keksin käyttöä. Kerrankin raaskin leikellä kankaista verhot ja liinat mieleni mukaan.

Vihertävän, turkoosin ja liilan sävyjä keittiössämme. 

Sain keittiöön kankaista upeat verhot ja pöydälle ihanan arkiliina, eli pienemmän neliön ristikkäin pöydän kanssa. Entäs ne pikkuisen haalistuneet ja pikku tahraiset jämät? Niistä saan vihdoin uudet patalaput! Jäljelle jääneistä paloista ompelin patalaput ja nyt niitä uskaltaa myös käyttää. Patalappuja käyttäessä ei tarvitse murehtia, että kangas menisi pilalle, kun ei se priimaa ole ollutkaan.

Pannulappujen ompelupuuhissa.

Valmiit patalaput odottavat käyttöä.

Mummini lempikukka, St. Paulia sopii keittiiön. 

Viimeaikoina olen huomannut että minulla on uusi värituttavuus. Se on Liila. Uskon että suuri taulu, joka meillä on keittiössä, on liilan rakkauden alkulähde. Sen tumman liilat tulppaanit sointuvat niin täydellisesti turkoosin vihertäviin varsiin, ja se suorastaan kutsuu pieniä liiloja yksityiskohtia luokseen. Myös aallossa on liilaa, joten sen valinta uudeksi keittiön verhoksi oli siis yllättävän helppo.

Lisää liiloja yksityiskohtia on saapunut keittiöön, mutta niistä myöhemmin!

Kaarinna

Tässä kodissa asuu värit!

Parisen viikkoa sitten toimittaja ystäväni kyseli että saisiko antaa yhteystietoni kollegalleen. Työn puolesta höpöttelyyn tottuneena sanoin, että no juu ihmeessä, mitäs ne musta haluaa ? Ystävä vastasi että etsinnässä on pikkuisen hullu ja hurahtanut keräilijä. Naurahdin että kuulostaa kyllä nyt ihan multa! 

Olen lapsesta asti rakastanut värejä ja elänyt lapsuuteni suomalaisen designin ympäröimänä. Kummankin vanhempani suvun juuret ovat suomalaisessa vaatetusteollisuudessa, niin ei ole yllätys että, veri vahvisti uravalintani tekstiilialalla. Kankaiden hypistely kuuluu työhön, joten kankaista helposti tuli se itselle rakkain keräilykohde. Lappisatiinin lujuus ja kestävyys yhdistteynä Marjatta Metsovaaran upeisiin väreihin ja kuoseihin, sinetöi liiton.  

Mistä se kaikki sitten alkoi? On yksi ylitse muiden. Vihreä Metsovaaran kukka. Isoäiden saunatuvan sohvakalusto oli päällystetty Kukka- markiisilla. Se oli lempipaikkani lapsena. Sohvakaluston tyynyt on edelleen isän vintillä tallessa, mutta kalusto on jo historiaa. Sen sijaan Metsovaaran kankaat ovat meidän kodin värikäs sydän. Heti Mauski-kissan jälkeen. Tällä hetkellä vihreää kukkaa, on kokoelmassa vain pienet tyynyt, joten isompaa verhoa tai liinaa odottelen löytyväksi. Jonain päivänä, siitä olen varma!

Tänään kun Etelä-Suomen sanomien juttu julkaistiin, tuli ihania viestejä ystäviltä ja sukulaisilta. Kiitos niistä kaikista! Nyt saan rehellisesti olla se hiukan hullu ja hurahtanut keräilijä. Yksi yllätys vielä odotti, sillä kotiin oli ilmestynyt ylläri jutun tekijältä Saaralta. Ihka oma Iloista emalia-  kirja! Tämä on ollut kirjastosta joskus lainassa, kun en ole raaskinut ostaa. Nyt se on kotona ja tarvittaessa aina käsillä. Nyt taitaa olla iltakahvin ja lauantai murhan aika!

Kaarinna

Ps. Meillä ei joka lauantai murhata ohikulkijoita, mutta brittiläinen rikos kuuluu lauantaihin meillä vahvemmin kuin perinteinen suomalainen lauantai sauna! Mauski on muuten saanut nimensä Midsomer Murders sarjan innoittamana. Killmouseky.<3 p="">

Pikku hiljaa...

Olemme asuneet nyt keltaisessa talossa lähes puolitoista vuotta. Viimeisenä hännänhuippuna sisustuksessa on tullut makuuhuone. Miksi?

Uskoisin että se on helpoin sulkea, pitää kiinni vierailta ja katseilta. Talon alkuperäinen tapetti aiheutti muuttaessa eniten harmaita hiuksia, tämäkin voi oll ase syy? Olen lapsuuden kodissani tottunut historiallisiin tapetteihin jotka sopivat "saleihin". Sellainenhan meidänkin makuuhuone on. Vanhanajan sali. Muuttaessamme teimme tietoisen päätöksen, että otamme suurimman huoneen makuuhuoneeksemme. Se sijaitsee rauhallisella pihan puolella, on kaunis näkymä pikkuhiljaa valmistuvaan puutarhaan ja romanttinen takka. Tila on helppo jakaa kahteen osaan, juuri takan ansiosta. En siis tarkoita mitään väliseiniä, vaan sisustuksellisia elementtejä. Tilaan mahtuu työpöydät kummallekin, joten jos toinen tarvitsee rauhaa ja keskittymistä, voi toinen huoletta katsella telkkua toisella puolen asuntoa. 

Tapetin värimaailma, vihertävän ja ruskean sävyt, eivät kuitenkaan olleet suosikkieni listalla ja pitkään hain kaikkea hyvin hillittyä vaaleaa ja valkeaa sen kaveriksi. Vasta tehtyäni harkitsemattoman ostoksen, verhot, jotka eivät ole muka olleet värimaailmaani, löysin sen täydellisen väriyhdistelmän makkariin. Metsovaaran Puketti- verhot istuivat kuin sattuman kaupalla tapettiin. Omaksi yllätykseksi retrokuosi ja historiallinen tapetti elävät nyt sopusovussa ja ovat saaneet palaset loksahtamaan kohdalle. Oma puoleni on selkeästi keltasävyinen ja partamiehen taas  sisältää myös pehmeitä sinisen sävyjä.

Yksi nurkkaus valmiina!

Tälle pitäisi löytää kaveri...

Vielä on paljon matkaa että makuuhuone on täysin valmis. Nyt kuitenkin suurimmat elementit ovat paikoillaan. Uusi vaatekaappi jakaa sopivasti tilaa takan kanssa, Puketti verhot, toivat värin huoneeseen ja ihanat pinnanojatuolit, jotka löysin kesällä Vääksystä ovat löytäneet paikkansa. Ainiin! Unohtamatta toista löytöä Vääksystä, upeaa villamattoa. 

Näihin sävyihin saa syksy tulla asumaan!

Kaarinna

Ps. Rakastuin Pukettiin niin, että ompelin itselleni ystävän häihin leningin siitä. Tästä lisää myöhemmin.

Lampun varjostin olohuoneeseen.

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja käytin hetken vapaapäivää askarrellen kauan haluamani Metsovaaran varjostinta. Seuraan ahkerasti Ruotsin Tradeeraa, jossa liikkuu enemmänkin Metsovaaran lamppuja, mutta hinnat näissä ovat aika huikeita. Hyväkuntoisen saattaa saada sadalla eurolla, mutta useimmin hinta nousee melkein pariin sataan. 

Kävin viimeviikolla ennen töitä pienellä kirpparikierroksella ja löysin 0,80 eurolla vanhan varjostinta. Näin tilaisuuteni tulleen ja nappasin sen matkaan. Näin edullisella varjostimella voisin harjoitella miten päällystys onnistuu. 

Sain ystävältäni kangastilkkuja, joissa oli ihanaa oranssia Metsovaaran Inkkaa, josta minulla on kaksi isoa tyynyä. Kankaan sävyt sopivat muutenkin olohuoneeseemme, joten päätin käyttää sitä pällystykseen. Kangas oli myös hiukan haalistunut, joten jos homma menee pieleen, suru ei olisi niin suuri.

Tuumasta toimeen! Purin varjostimen, innoissani unohdin ottaa kuvan siitä, mutta lopputulos lienee tärkein?  

Punasävyinen kynä ei erotu kankaasta kuin leikkuun ajan.

Karvainen apulaiseni.

Tästä se oli vaan pakko raaskia saksia...

Metallisen rungon harsin käsin siististi kiinni varjostimeen.

Sisältäkin näyttää siistiltä! Se on artesaanille tärkeää.

Hehkuvat värit käsin piilopistoin ommellussa saumassa.

Lampun jalkahan meiltä vielä puuttuu, joten hyvää kuvaa valmiista varjostimesta täytyy hetki odotella! Olen varma että piakkoin sopiva varjostimeton jalka odottaa minua jossain kirpparilla!

Kaarinna

Värikästä kokkailua.

Työmatkalla Helsinkiin, oli pakko piipahtaa Stockmannin herkussa. En voinut vastustaa näitä ihania värikylläisiä munakoisoja. Ne kutsuivat kutsuivat kokkaamaan värikästä ja herkullista samaan aikaan!

Päätin kokeilla moussakaa ja lopputulos oli onnistunut, myös partamiehen mielestä!

Upeat munakoisot.

Mukaan vähän astetta vaaleamman sävyistä sipulia...

Lampaan jauhelihaa...

Keittiön kipot ojennuksessa. Kerrankin...

Kevyesti ruskistetut munakoisot matkalla uuniin.

Elämäni ensimmäinen moussaka oli onnistunut ja mahassa jo kurni niin paljon että kuva valmiista moussakasta jäi ottamatta! Tätä reseptiä täytyy kokeilla kyllä uudelleen!

Kaarinna

Hetiketit - säilöjän ihanimmat nimikointi apurit syksyyn!

Lapsuuteni yksi suosikki hetkiä oli, kun mummin kanssa säilöttiin. Mummi käytti aina nimikointiin Hetikettejä, Nanny Stillin suunnittelemia ihania tarroja, joita sain liimata pakastusrasiohin. Mummila oli upea 60-luvun talo, jossa oli sisäänkäveltävä kylmiö ja sen perällä pakastin (todellinen energiasyöppö nykynormeja ajatellen). Minä pikkutirppana astelin pakkaseen ja kannoin rasiat nättiin järjestykseen hyllyille. Vaari poimi paljon sieniä ja marjoja, joten niitä pakastettiin runsain mitoin! Suosikki tarrani oli kanttarelli. Kun kasvoin, harmitti että sienien tarra muistutti eniten kanttarelliä, sillä tietysti tateille olisi pitänyt olla oma tarra! Toinen suosikkini oli porkkana, jonka sain laittaa rasioihin joihin mummi pakasti kesäkeittoainekset talven varalle.  

Aikuisiällä löysin Hetikettejä joskus Helsingin reissulla Stockmannilta ja oli pakko ostaa kaikki mitä siellä oli! Paketteja taisi olla 6 jäljellä. En raaskinut pitkään aikaan käyttää niitä, sillä halusin säilyttää rakkaat lapsuusmuistot ikuisesti. Hurahtaessani myöhemmin todenteolla retroiluun, löysin kirppiksiltä tarroja lisää ja nyt olen päässyt siihen pisteeseen että raaskin kokoelmaani myös käyttää. Ihanat Hetiketit tekevät arjesta kaunista ja pikkuisen ihanampaa, joka kerta kun avaan pakkasen oven. 

Kanttarelli ja kaverit.

Hetikettejä on yhteensä 24 erilaista.

Tilliä, persiljaa ja ruohosipulia talven varalle!

Riistalle, lihalle ja pullille omat tarrat.

Nanny Still (Nanny Elisabet Still McKinney 1926-2009) tunnetaan parhaiten lasitaiteilijana. Suunnittelijan uransa aikana hän teki kuitenkin myös kuvitukset näihin ihaniin säilöntätarroihin. Täytyy tehdä postaus myös rakkaimmista lasiesineistäni, jotka ovat varmasti monille tuttuja!

Kaarinna. 

Keväisiä kirppislöytöjä.

Vietin syntymäpäivän ja rankan työputken kunniaksi maanantaista vapaapäivää. Päätettiin tehdä pieni päiväkävely kirppikselle ja se jos mikä oli tälläkertaa hyvä suunnitelma. Tein niin ihania ja hyviä löytöjä että tännehän ne pitää jakaa!

Meksiko, Ahmet ja Viola. 

Olen jo aikaisemmassa postauksessa kertonut rakkaudestani Marjatta Metsovaaran kankaisiin. Nyt löysin upean ison, noin kaksimetrisen palan vihreäsävyistä Meksikoa. Pientä haalistumaa ihan kankaan reunoissa, mutta muuten täysin upeakuntoinen yksilö. Hyvä lisä kokoelmaani, mutta tämä ei pääse osaksi tulevaa tyynymerta, näin pitkä pala pitää säilyttää kokonaisena. Kokonaisena saattaisi sopia jopa verhoksi olohuoneeseemme. Katsotaan mitä muutoksia kevät olohuoneeseen tuo! 

(Olin niin innoissani että kangaskin jäi silittämättä kuvaan...)

Metsovaaran "Meksikon" pintaa.

Upean verhon lisäksi kirpparilta löytyi etsinnässä olevia pullalautasia. Kaappiin on kerääntynyt aika kokoelma Arabian puhalluskuviokuppeja ja näihin kuppeihin ei juuri ole tehty pullalautasia. Nyt kuitenkin löysin täydellisiä Ahmet-sarjan lautasia kolme, sekä kolme Viola lautasta, jotka sopivat Marjatta-lautasteni kaveriksi. Marjatta lautasista yksi rikkoutui, joten nyt hyvällä omallatunnolla eri osista miksattu kattaus on sallittu!  

Arabian "Ahmet". 

Ahmetin koristekuvio läheltä.

Arabian Ahmet on oma kokonainen sarjansa 60-luvulta. Lautasten muoto on sama kuin Myrtin ja Aprikoosin, hiukan Atria sarjaa kulmikkaampi reunamuoto. 

Viola-sarja on itselle uusi tuttavuus. Lautasen muoto on sama kuin Marjaran, joita itselläni on aprikoosin-roosan sävyisinä. Violassa herkät liilat orvokit reunustaa lautasta. 

Violan pohjaleima.

Violat puhalluskuviokuppien kanssa. 

Keväinen kattaus.

Näistä löydöistä kelpaa herkutella partamiehen leipomaa syntymäpäivälakkua hymyssä suin! 

Kaarinna

Vietnamilaisia kesärullia ja karpaloita.

Lauantaina istuttiin iltaa sisarusten ja parhaan ystäväni kesken ja nautiskeltiin herkkuja. Kevyitä herkkuja, kun ollaan menossa kohti kesää! Uusi suosikkini on vietnamilaiset kesärullat, joiden raikas tuore täyte tekee niistä lähes terveysherkkua! Lempparini on kuitenkin kastikkeisiin dippailu, joten tässä vaiheessa tämä keveys hiukan kärsii. Meillä oli täytteenä graavilohta, paistettua kanaa, katkarapuja, paistettuja kanttarelleja, avokadoa, kurkkua, porkkanaa, salaattisekoitusta, shisoa, vesikrassia, cashewpähkinöitä ja kimchiä. Nämä herkut käärittiin riisipaperiin ja dippailtiin kastikkeisiin. Kastikkeina meillä oli kalakastiketta chilillä, hoisinkastiketta, perinteistä sweet chiliä sekä itsetehtyä maapähkinäkastiketta. Tämä ruoka on aivan mahtava yhteiseen illanviettoon, sillä jokainen saa täyttää rullat mielensä mukaan!

Testattiin myös jälkiruuaksi palkintoja niittänyt suomalainen Napue ja voitokas siitä valmistettu drinkki. Oli siis hyvä syy laittaa pöytä koreaksi!

Vanhat ja uudet kipot ja kupit sulassa sovussa.

Pikkukupit ovat täydellisiä dippikuppeja vietnamilaisten kesärullien kanssa!

Illan kohokohta. Karpalot ja Napue.

Ultimathule sopi täydellisesti tämän juoman lasiksi. 

Marjatta Metsovaara

Lapsuudesta lähtien ympärilläni on ollut Marjatta Metsovaaran suunnittelmia tekstiilejä. Isovanhempieni upeaa 60-luvun arkkitehtuuria edustavan talon saunahuoneessa oli Metsovaaran Kukka- kuosilla verhoiltu sohvakalusto hyllyineen kaikkineen. Myös pöytäliinoja puuvillasatiinisena ja damastisena kaytettiin ahkerasti. 

Hankin ensimmäiset omat Metsovaarat nuorena lukiolaisena läheiseltä kirppikseltä ensimmäiseen omaan asuntooni. Yhden pitkän palan olen typeryyksissäni leikellyt miksilie tunikaksi, joka jäi ompelussa puolitiehen. Myöhemmin olen korjannut virheitäni, ja hyödyntänyt kankaasta pienimmätkin leikkuulipareet. Onneksi osa ensimmäisistä kankaistani on kuitenkin säilyneet koskemattomana...

Liilasävyinen "Ruusu" pöytäliina saa upean kontrastin keltaisesta!

Opiskelujen jälkeen olen alkanut kiinnostumaan vielä enemmän kankaiden värikylläisyydestä, muotokielestä, väriharmoniasta ja erityisesti laadusta. Napakalle puuvillasatinille painetut upeat sävyt kestävät muuttumattomana pesusta toiseen. Samaa ei voi sanoa nykyisistä sisustus tai vaatetuskankaista. 

Kokoelmani ei vielä ole laisinkaan laaja, mutta itselleni rakas. Vielä puuttuu kuoseja, joita haluaisin sekä erityisesti värivariaatioita kuoseista!

Marjatta Metsovaaran "Kulmat" keltasävyisenä, matkalla istuinpehmukkeeksi.

Lähikuvaa keltaisesta "Ruusu"  verhosta.

"Ruusu", "Igor" ja " Kaisla" siivossa pinossa.

Sarvis 501.

Yksi retroinen keräilykohteeni on suomalaisen Sarviksen tarjottimet. Nämä menneiden aikojen ihanuudet ovat meillä myös arkikäytössä, mutta kätevimpiä ne on juhlissa herkkujen esillelaittoon!

Sarvis on ensimmäinen suomalainen muovituotteita valmistanut yritys Tampereelta. Meille kaikille ovat varmasti tuttuja Sarviksen mukit, monessa kahdeksankymmenluvun koulussa käytetyt, säilytyskulhot, kulhot, lautaset ja vaikk amitkä keittiön tarvikkeet. Useimmat Sarviksen tuotteet ovat nimetty numerokoodein. Minulle niistä rakkain on tarjotin - 501. 

Ostin ensimmäiset 501 - tarjottimeni Lahden Patinasta, joka on paikallinen kierrätyskeskus. Oransseja upeauksia taisi olla kuusi kappaletta ja hintaa huikeat 0,50€ vuosituhannen alussa. Siitähän se idea sitten lähti. Tarjotin mallia on valmistettu useita värejä ja kokoelmaani niistä on päätynyt seuraavat:

Oranssi

Keltainen

 Musta

Vaaleansininen

Mintun vihreä, tästä tumma ja vaalea versio

Tarjotin on kätevän kokeinen, esimerkiksi täytekakun tai piirakan aluseksi, eikä mitään kakkupapereita tarvita, kun ovat niin herkullisia itsessään! 

Muutaman viikon päästä kokoelmani kasvaa muutamalla sävyllä, joten silloin aika uuden keväisen värikylläisen postauksen! Ehkä kakkujen kera!

Lähikuvassa pohjan logoteksti -Sarvis 501

Teekutsut.

Muutto Onnelaan sai minut palaamaan ajassa taaksepäin, aikaan jolloin olin vielä tyttönen ja vasta aloittanut matkani siksi ihmiseksi joka olen. Mukanani elämän mutkissa on kulkenut asioita ja esineitä, joista en vieläkään luovu, vaan tiedän niiden kuuluvan mukaani, minne matkaankaan! 

Tärkeimmät näistä eivät ole tavaroita, vaan asioita, jotka tekevät minusta minut. Osa tavaroista kuitenkin heijastaa näitä asioita ja piirteitä. Ne voivat olla värikkäitä, vanhoja, elämää nähneitä, mutta silti rakkaita ja hyödyllisiä.

Lukiolaisena pelastin koulun remontin aikana roskalavalle joutumasta monia matkassani kulkeneita esineitä. Niistä rakkaimpia ovat Arabian vanhat kupit 50-60-luvuilta. Pelastetuista, kolhuisista kupeista alkoi keräilijän taipaleeni. Myönnän vieläkin "pelastavani" kuppeja kaappiini.

Keräilen mielelläni esineitä, jotka voivat olla osa arkea ja miksi ei juhlaakin! Kuppini ovat tehty käytettäväksi. Ei näytettäväksi! 

Nykyään katan pöydän koreaksi, kun vieraita saapuu. Tai joskus ihan vaan meille partamiehen kanssa kahdestaan. Arjen pienet ilot ja kauneus.

Kupit Arabian Salla sarjaa. Pullalautaset Rörstrandin. 

Syksyiset teekutsut odottavat vieraita saapuvaksi! 

Kaarinna

Korvakorupaja.

Kätevänä Emäntänä halusin antaa käytöstä poistuneille kenkänahkanäytteille uuden elämän. Upeista värikkäistä ja pinnoitetuista nahkoista tein Kaupungin äänet-festivaalin Designpihaan tämmöisiä korvakoruja. Runsauden pula väreissä kun pitäisi valkata suosikit! 

Aina on tärkeää muistaa visuaalinen kokonaisuus ja paljon somistusta työtä tekevänä, kehittelin koruille vielä näyttävän esillepanon! 

Mitäs tykkäätte kokonaisuudesta? 

Keltainen Aris.

Olen ollut viime aukoina muuttoa odotellessani ahkera nettikirppisten koluaja. Partamiehen ihanan Beatlesin "Yellow submarine" -julisteen innoittamana takka-aulasta on syntymässä retrohenkinen luku- ja kudontanurkkaus.

Retrolampuille kertyy hintaa, mikäli ne ovat hyväkuntoisia ja siltikin voi vielä joutua niihin sähköt uusimaan. Löysin kuitenkin yksinäisen, rähjäisen Arisuo Oy:n upean Aris valaisimen varjostimen, josta tulee loisto yksilö pienellä hoivalla ja rakkaudella! Hintaa varjostimelle tuli postikuluineen 18e, mutta uskon lopputuloksen olevan sen väärti!

Keltainen Aris-valaisimen varjostin

Ruoste on tehnyt tuhojaan...

Aris.

Kaupan mukana tuli alkuperäinen virtajohto ja lamppuosa, jotka olivat niin huonokuntoiset että heitin heti suosiolla roskiin. Minulla on tähän sopiva lamppuosa, josta varjostin on mennyt rikki, joten kunnostuksen jälkeen lamppu pääsee kattoon!

Tarkoitukseni on hioa kunnollaa ruosteosat pois, sekä alkuperäistä maalia, maalata varjostin pohjamaalilla, sekä lopuksi takaisin keltaiseksi. Etsin hiukan lämpimämpää sävyä lopulliseksi väriksi sillä, nämä 70-luvun keltaiset ovat usein hiukan liian vihertäviä makuuni. pidän enemmän lämpimän keltaisesta.

Tämä Aris sai uuden elämän ja jonkun roska todellakin voi olla toisen aarre!

Ps. Esittelen lopputuloksen kunhan olen saanut varjostimen huollettua esittelykuntoon ja omalle paikalleen!

Projekti Onnela.

Viikko sitten yllätin itseni selailemassa tori.fitä ja etsimässä sitä unelmien asuntoa. Prinssi oli, muttei yhteistä linnaa. Ja olin tehnyt jo pitkään prosessoinut eroa omasta, rakkaasta sinkkutytön Lepolasta. Siihen se sitten tupsahti, 80 m2 ihana asunto puutalokorttelissa. Sekuntiakaan ajattelematta soitin numeroon ja tiedustelin kahta elintärkeää seikkaa.

1. Onko upeus vielä vapaana?

Ja vielä tärkeämpää...

2. Salliiko omistaja kissan.

Asunto halutulta alueelta oli vapaana ja kissakin kuulemma sai mielellään muuttaa mukana. Sitten esittelemään ideaa partamiehelle. Löytö oli niin mainio että sain varautuneen partamiehenkin vakuuttuneeksi ja tuumasta toimeen. Asunnon tarkistus, pohdinta, pyörittely, yhteisen kodin plussat ja miinukset, lisää pohdintaa ja päätös. Tää me halutaan.

Onneksi myös vuokraisäntä pariskunta tykästyi, sillä saimme neuvoteltua tarvittavaa muuttoaikaa ja asunto kuulemma oli meidän!

Siitähän se idea sitten lähti. Syntyivät projekti Onnela. Aloin kutsua huoneita lempinimillä kuten "Tapettihuone" ja "Beatles-lounge". Kokonainen kuukausi aikaa miettiä tulevaa sisustusta. Mitkä huonekalut tulevat mukaan ja keille hankitaan uusi koti. Ja mikä on uuden kodin värimaailma? Heti alusta alkaen oli selvää että koko asunto ei edesta samaa tyyliä, vaan tilat ovat omia kokonaisuuksiaan.

Suraavaksi huoneiden ideoinnin pohdintaa ja suunnittelua!

Ps. Pimeänä iltana tuijottelin uuden kodin ikkunoita. Täältä tullaan Onnela.